Mitä alkuperällä tarkoitetaan?
Alkuperällä tarkoitetaan periaatteessa kahta asiaa: maata, jossa tavara on laskettu vapaaseen liikkeeseen, ja maata, jossa se on valmistettu. Ajatellaanpa vaikka autoa, joka on valmistettu Japanissa ja tuotu Saksaan, ja jonka saksalainen autokauppa myy alankomaalaiselle asiakkaalle. Asiakas voi sanoa ostaneensa saksalaisen auton, vaikka auto on itse asiassa japanilainen. Tullin näkökulmasta valmistusmaa voi muuttua, jos tuotetta jalostetaan (muutetaan) ennen sen myyntiä. Jos samaiseen japanilaisautoon asennetaan Saksassa sähkömoottori alkuperäisen polttomoottorin tilalle, siitä tulee sähköauto, jonka alkuperämaa on Saksa.
Tavarat jaetaan alkuperänsä perusteella niihin, jotka ovat oikeutettuja etuuskohteluun, ja niihin, jotka eivät ole. Siitä lisää seuraavassa.
Kunnes toisin todistetaan…
Alkuperään perustuvalla etuuskohtelulla määritetään, kannetaanko tavarasta tuontitulli. Euroopan unioni on solminut paljon erilaisia kauppasopimuksia, ja jos tuote täyttää kauppasopimuksessa määritetyt alkuperäsäännöt, siitä ei ehkä tarvitse maksaa tullia, tai tulli voi olla tavallista alhaisempi.
Pelkkä alkuperän ilmoittaminen ei riitä, vaan yrityksen on kyettävä todistamaan mistä tuote on kotoisin. Etuuskohtelualkuperän selvittämiseen käytetään kauppasopimuksesta riippuen esimerkiksi kauppalaskuilmoitusta tai EUR.1-tavaratodistusta, minkä lisäksi kaikki tavaran tekemiseen käytetyt raaka-aineet ja valmistusvirrat materiaalilaskelmineen pitää pystyä aukottomasti selvittämään.
Joskus myös muun kuin etuuskohteluun oikeuttavan alkuperän todentaminen on tärkeää. Eräs asiakkaamme vie tuotteita Pakistaniin. Yrityksen tuotteet on valmistettu EU:ssa, mutta niitä jatkojalostetaan Intiassa. Pakistan on kieltänyt intialaisten tuotteiden maahantuonnin, joten yritykselle on tärkeää todistaa, että tuotteiden alkuperämaa on jokin muu kuin Intia.
Etuuskohteluun oikeuttavan ja muun kuin etuuskohteluun oikeuttavan alkuperän ero
Muun kuin etuuskohteluun oikeuttavan alkuperän tapauksessa on pohjimmiltaan kyse siitä, missä maassa tuote on kokonaan tuotettu, tai mikä on se maa, jossa sille on tehty viimeinen merkittävä jalostus tai käsittely alkuperäsääntöjen tarkoittamassa merkityksessä. Edellä mainitussa esimerkissä viejän on tärkeää todistaa, että tuotteen muu kuin etuuskohteluun oikeuttava alkuperä on EU, ei Intia. Perittäviin tullimaksuihin tällä ei ole vaikutusta.
Etuuskohtelussa sen sijaan on kyse nimenomaan tulleista. Maat ympäri maailmaa ovat solmineet keskenään kauppasopimuksia, joissa ne ovat sopineet määrätyille tavaroille ja tuotteille myönnetyistä tullietuuksista. Etuustullien myötä tavarasta kannettava tulli voi olla tavallista alhaisempi tai tullia ei kanneta lainkaan. Joissakin tapauksissa taas etuustullit merkitsevät vakiotulleja korkeampia maksuja.
Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, joskus etuuskohtelualkuperä ja muu kuin etuuskohteluun oikeuttava alkuperä voi olla eri.
Alkuperän määrittämisen suurin haaste
Etuuskohtelualkuperän osoittaminen voi olla hyvin mutkikasta, sillä se edellyttää paitsi koko tuotteen, myös koko toimitusketjun selvittämistä. Mistä tuotteen raaka-aineet ja sen eri osat ovat peräisin? Mitä raaka-aineita on käsitelty missäkin? Missä tuote on koottu?
Se, miten etuuskohtelualkuperä määritetään, riippuu kauppasopimuksesta. Tullinimikkeille asetetut vaatimukset vaihtelevat sopimuksittain. Joskus alkuperä määritetään lisäarvon perusteella, joskus taas esimerkiksi lisäpainon mukaan. Eri tuotteilla on eri käytännöt.
Tuotteen oikea luokittelu on hyvin tärkeää. Tullinimike yhdessä sovellettavan kauppasopimuksen ja sääntöjen kanssa määrittää tuotteen etuuskohtelualkuperän.
Joskus etuuskohteluun oikeuttavat ehdot voi täyttää enemmän kuin yhdellä tavalla, mikä voi antaa lisää liikkumatilaa määriteltyjen poikkeussääntöjen puitteissa.
Myös muun kuin etuuskohteluun oikeuttavan alkuperän määrittäminen voi olla hankalaa. Periaate on suurelta osin sama kuin etuuskohtelualkuperän kohdalla. Mistä raaka-aineet tai komponentit ovat peräisin, onko niitä jalostettu tai käsitelty ja jos on, onko jalostus tai käsittely ollut niin merkittävää, että se vaihtaa alkuperämaan joksikin toiseksi? Jos esimerkiksi viet hollantilaista maitoa Australiaan ja lisäät siihen Australiassa jauhetta, jolla sen maku muuttuu, onko lopputuote hollantilaista vai australialaista?
Alkuperän merkitys Tullin näkökulmasta
Tavaran alkuperä vaikuttaa paitsi siitä kannettaviin tulleihin ja mahdollisiin polkumyyntitulleihin, myös siihen, saako tuotetta ylipäätään tuoda tai viedä. Onko tuonnille tai viennille asetettu ehtoja? Tarvitaanko siihen lupa?
Muita keskeisiä määreitä ovat tullinimike ja tullausarvo. Tuontitullit lasketaan prosenttiosuutena tavaran tullausarvosta.
Monissa yrityksissä alkuperän määrittämiseen tunnutaan suhtautuvan valitettavan yliolkaisesti, vaikka sen merkitystä ei pysty kyllin korostamaan. Monta arvokasta tilaisuutta voi mennä sivu suun, jos yrityksessä ei tunneta kauppasopimuksen pykäliä tai jotakin poikkeussääntöä, jolla tuotteen alkuperän voisi muuttaa. Säännöt ja määräykset voivat tuntua hankalilta, minkä lisäksi niillä on tapana muuttua. Eikä vain kokonaisten tuotteiden osalta, vaan myös yksittäisten osien, raaka-aineiden tai ainesosien osalta, mikä sitten vaikuttaa koko tuotteen etuuskohteluun. Jos tuote yhtäkkiä täyttääkin tullietuusehdon, se voi tarkoittaa alhaisempia tullimaksuja.
Yrityksen kannattaa varmistaa, että sillä on riittävästi osaamista alkuperän määrittämiseen liittyvissä asioissa.
